Thursday, September 07, 2006

Kansallismielisyys tarkoittaa että omaansa uskalletaan perätä ja vaatia oli sitten kyseessä valehteleva neekeri tai stalinistinen miehittäjä-Ryssä

Ohessa esimerkki aidoista kansallismielisistä sivustoista: http://www.prokarelia.net - http://www.aluepalautus.net - http://www.kavkaz.fi Annamme puheenvuoron Veikko Saksille 24.08.2006 ProKarelia KARJALA EUROOPAN JA VENÄJÄN INTEGRAATION KATALYYTTINÄ Karjalan ja muiden pakkoluovutettujen alueitten menetystä ja palautusta on tarkasteltu esim. historiallisena, moraalisena, eettisenä, valtioiden välisenä, ihmisoikeudellisena, esineoikeudellisena, poliittisena, sosiologisena, psykologisena, kansantaloudellisena, liiketaloudellisena, emotionaalisena, teologisena, ihmisyyteen liittyvänä yms. kysymyksenä. Poliittisten päättäjien kannalta ehkä mielenkiintoisimman näkökulman tarjoaa tarkastelu, millaisia emergenttisiä vaikutuksia Euroopan ja Venäjän välisessä integraatiokehityksessä seuraisi palautuksen toimiessa katalyyttinä. Ennen seurausten arviointia on lähtökohtatilanne keskeisimpine ongelmineen tarpeen hahmottaa ainakin pääpiirteisesti. Karjalan palautuksen tausta ja nykytila Suomen osalta viime sotien menetykset olivat lähes musertavat: noin 95 000 kuollutta, 240 000 haavoittunutta, kaikkiaan 800 000 evakuointia, 80 000 sotalasta, 50 000 sotaorpoa, 30 000 sotaleskeä, tämän hetken kansantalouden rasitukseksi laskettuna noin 90 mrd. euron sotakorvaukset, 12 % maa-alueen ja siellä olevan työn, elinkeinon, liiketoiminnan ja kulttuurin menetys, ns. sotasyyllisten ja asekätkijöiden tuomitsemisen häpeä, valvontakomissio ja NL:n painostuksen aika, suomettumisen kausi. Venäjä pitää ratifioimiensa kansainvälisten sopimusten vastaisesti yhä suomalaisten omistamia maita hallussaan, eikä päästä omistajia juurilleen ja hyödyntämään omistustaan. Tämä ihmisoikeusloukkauksen jatkuminen ja selvittämättömät asiat ylläpitävät luottamuksen puutetta Venäjään. Näihin asioihin on Euroopan Neuvosto ottanut kantaa päätöksessään 25.01.2006 tuomitessaan totalitarististen kommunistihallintojen rikokset. Erikoisinta on poliittisen Suomen täysi lamaannus palautusasian hoitamisessa. Valtiojohto ei lainkaan aja omien kansalaistensa oikeuksia. Palautuksesta ei uskalleta edes keskustella. Karjala kuuluu vaiettujen asioitten listalle. Kuitenkin useimmat poliitikot ovat kahden kesken myönteisiä asialle. Kotimainen media on auennut Karjala-keskustelulle joulukuusta 2003 alkaen. Nyt aihe pääsee otsikoihin, kun esillä on jotain uutta. Venäjän mediassa aihetta on käsitelty laajasti Karjalan palautus –kirjan ilmestymisestä lähtien maaliskuussa 2005. Asia on ollut vaihtelevasti esillä eri puolilla maailmaa. CIA:n Factbook on yksi kiinnostava esimerkki tästä. Suomalaiset alkavat enenevästi tunnistaa Karjala-kysymyksen ja valtaosa väestöstä olisi valmis keskustelemaan siitä. Karjalainen kansa on petetty niin monta kertaa, ettei se oikein rohkene uskoa, että asiasta saa puhua. Karjala on pääosin rappiolla. Noin 1 300 kylästä yli 1 000 on tyhjillään. Alueella on kehitetty lähinnä öljylogistisia laitteistoja. Koska alueella olevan omaisuuden omistusasema on riidanalainen, osa rahoittajista karttaa alueelle sijoittamista. Kokonaistilanne maailmassa on sota-ajoista muuttunut radikaalisti. Karjalan kysymys ei enää ole karjalaisten nostalginen haave, vaan sen ratkaisemiseksi tulee rakentaa win-win –pohjainen suunnitelma globaali blokkiutuminen huomioon ottaen. Jäljempänä esitetään yksi suunnitelma, joka perustuu historian, luottamuskysymyksen, blokkiutumisen sekä Euroopan ja Venäjän vahvuuksiin ja heikkouksiin. Eurooppa ja Venäjä globalisaation puristuksessa SITRA:n yliasiamies Esko Aho linjaa Suomen Kuvalehdessä 11.08.2006 EU-maiden tulevaisuutta. Hänen mielestään Suomen EU-puheenjohtajakaudella pitäisi keskittyä olennaiseen eli Euroopan kilpailukyvyn vahvistamiseen. Suomen valtionjohto korostaa Euroopan ja Venäjän suhteiden erityisen suurta merkitystä. Miten tätä erityissuhdetta pitäisi vaalia, siitä ei näytä olevan yksimielisyyttä. Pitäisikö koko muun Euroopan suomettua ja linjata yhteistyö Suomen esimerkille? Pitäisikö perustan olla tasapuolisessa yhteistyössä vai Venäjän tukemisessa? Vai pitäisikö merkittävänä perustana olla Euroopan Neuvoston päätös? SITRA julkisti 08.09.2005 raportin Suomen mahdollisuuksista Venäjällä. Raportti antoi niistä erittäin ruusuisen kuvan, mutta missä ovat todelliset sijoittajat? Venäjän teollinen infrastruktuuri on hyvin kriittisessä tilassa. Imperialistiset vaatimukset hallita maailman suurinta valtiota ja pyrkiä saavuttamaan USA:n huikea teknologisen ja "avaruussodan" taso syövät resursseja. Demografinen kehitys on kriittinen. Demokratia ei ole länsimaista mallia. Aluekohtaiset elintasoerot ovat huikeat. Venäjän pääongelmaksi voitaneen arvioida historiasta ja länsimaisesti katsoen syvästä demokratiavajeesta sekä edellä mainituista seikoista johtuva luottamuksen puute. Erityisinä vahvuuksina Venäjällä ovat raaka-aineet ja energia. Euroopan pääongelmaksi voitaneen määrittää hajanainen kokonaisuus, jossa monet itsekkäästi etujaan ajavat kansallisvaltiot kilpailevat keskenään. Yksinkertaistettuna Euroopalla on hallinnassaan teknologia, know-how ja management, mutta siltä puuttuvat raaka-aineet ja energia. Euroopan ja Venäjän kilpailukyky blokkiutuvan globalisaation puristuksessa riippuu siitä, kuinka hyvin ne kykenevät löytämään keskinäisen yhteistyön, joka johtaa kestävän integraatiokehityksen alkuun. Erikseen kumpikaan ei tule pärjäämään esim. USA:n ja Kiinan kehitykselle. Jotta Euroopan ja Venäjän kilpailukyky saavutettaisiin, on perusongelmat kyettävä ratkaisemaan ja yhteiset edut löytämään. Palautus kehittää luottamuspääomaa Tämän monitahoisen ongelma-yhtälön ratkaisemisen liikkeelle saaminen edellyttää molemmilta osapuolilta tahtoa ja nykyisen umpikujaan johtavan tilanteen oivaltamista. Käynnistysmoottorina toimivan hankkeen tulee olla niin merkittävä, että se perinpohjin herättää osapuolet ja muut maat oivaltamaan sekä uuden ajan alkamisen että uudenlaisen etenemistien. Erittäin rakentava lähtöprojekti muodostuu siitä, että Eurooppa tarjoaa Venäjälle win-win –pohjaista hanketta, joka suoraan pureutuu vaikeimpaan psykologiseen esteeseen, luottamuksen puutteeseen, ja samalla tarjoaa vastapainoksi laajan yhteistyöpohjan ja poliittisen vakauden. Hankkeen tulee olla osoitus eurooppalaisille siitä, että hankkeita voidaan tehdä myös yhteiseksi eduksi. Lähtöhankkeessa Venäjä palauttaa neuvotteluteitse Tarton rauhan rajat eli Karjalan ja muut pakkoluovutetut alueet sekä sopii Suomen kanssa sodan aggressioiden seuraukset. Poliittisesti on vaikea kuvitella positiivisempaa signaalia Venäjän eduksi. Poliittinen asetelma muuttuu täysin uudeksi ja sillä voidaan arvioida olevan välitön vaikutus Venäjän globaalien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseen. Palautus on monipuolisesti luottamusta herättävä toimenpide. Asenneilmasto muuttuu. Mutta samalla muuttuu myös Venäjän asema. Palautus merkitsee, että jotain hyvin merkittävää on tapahtunut Venäjän politiikassa. Luottamuksen asteittainen palautuminen lisää voimakkaasti kansainvälistä rahoitusta ja investointeja Venäjälle. Luottamus on kaiken liiketoiminnan ja muun yhteistoiminnan perusta ja sideaines. Karjalan palautus on emergentti ja holistinen tapahtuma Suomella on osaamista laittaa palautettu alue nopeasti kuntoon. Koska Suomen luottoluokitus on hyvä, ei ole mitään ongelmaa saada kaikki alueelle tarvittavat hankkeet rahoitettua kansainvälisellä pääomalla. Sitä on tarjolla 70 kertaa enemmän kuin on tällaisia selkeitä aluekehittämiskohteita. Karjalan kunnostaminen nostaa itäisen Suomen heti jaloilleen. Suomen taloudessa ovat suuret riskit lähellä toteutumista. Palautus antaa kansantaloudelle elintärkeän taloudellisen kasvuruiskeen ja toimii vahvana kasvuveturina. Rakennusaika merkitsee 400 - 500 000 miestyövuotta. Pysyviä työpaikkoja syntyy 150 – 200 000. Lähimarkkinat kaksinkertaistuvat. Palautus antaa voimakkaan kasvusysäyksen ja kasvupohjan myös Pietarille, Petroskoille ja Petsamon lähialueelle. Suuri teollisuus- ja kauppakeskittymä Pietarin kupeessa palvelee molempia maita ja työllistää merkittävästi venäläistä väestöä. Kannaksen ja Petsamon logistiikkakeskukset palvelevat globaalia kauppaa. Karjala on kiinnostava ja turvallinen portti Venäjälle, josta on vain askel Venäjän puolelle, kun investoinnit sinne ovat riittävän turvallisia. Kasvu ja liiketoiminnan kehitys alkavat nopeasti säteillä Itämeren talousalueelle. Baltic Rim –alue kokee mittavan yhteistoiminnan edut. Itämeri saa mahdollisuuden pelastua öljykatastrofilta. Kun palautuksen jälkeinen yhteistyö rakennetaan oikein ja Venäjä jatkaa luottamusta herättävien toimenpiteitten toteuttamista, syntyy vääjäämättä hedelmällinen ja aito yhteistoiminta Euroopan ja Venäjän välillä. Muodostuu kestävän integraatiokehityksen ensimmäinen vaihe. Ensimmäisen hankkeen menestyksellinen toteutus poikii uusia yhteishankkeita eri puolille Venäjän raja-alueita, joista kehitys laajenee sisämaan kasvukeskuksiin. Karjalan palautus onkin vahvasti emergentti ja holistinen ilmiö, josta syntyy kokonaan uusi toiminnan ja yhteistyön taso. Syntyvä tulos ylittää voimakkaasti osatekijöiden yhteenlasketun summan. Varsinainen emergenssi syntyy kotimaisten ja kansainvälisten yritysten ja ihmisten vahvasta panoksesta. Keskeinen tekijä on se, että toiminta organisoituu alhaalta ylöspäin markkinaehtoisesti. Palautus on katalyytti Tässä skenaariossa Karjalan palautus on katalyytti, joka käynnistää voimaperäisen myönteisen kehityksen suurimpien yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Koska Eurooppa ja Venäjä välttämättä tarvitsevat toisiaan, ei ole kovin realistista suunnitella kehityshankkeita vain omasta näkökulmasta. Pelkät omat eväät eivät riitä globaalissa kilpailussa. Tarvitaan ennakkoluulotonta yhteistoimintaa, sillä perinteisin keinoin syömme mahdollisuuksien pääomaamme yhä pienemmäksi vuosi vuodelta. Eikö Eurooppa ja Venäjä voisi käynnistää yhteistoimintansa ilman rajamuutosta? Eikö Karjalaa voisi vuokrata Suomelle tai eikö Suomi voisi lahjoittaa lähialuerahoina toisenkin miljardi euroa ja EU useita miljardeja? Viime vuosikymmen on osoittanut, ettei aito laaja yhteistyö käynnisty, koska sen tärkein perusta eli luottamus puuttuu. Sama koskee kaikenlaisia väliaikaisratkaisuja pakkoluovutettujen alueitten kohdalla. Niitä on kokeiltu jo yli 60 vuotta. Niin kauan kuin viime sotien johdosta yhä jatkuvat ihmisoikeusloukkaukset ja ihmisyyden syvien arvojen loukkaaminen jatkuvat, on todellista luottamusta turha yrittää poliittisilla puheilla ja vakuutteluilla hankkia. Tarvitaan aitoja tekoja. Aluepalautus on Euroopan Neuvostolle, jossa Venäjä on jäsenenä, selvä signaali siitä, että Venäjä itse tahtoo korjata Neuvostoliiton aggressioita ja rikoksia. Tämä johtanee siihen, ettei totalitarististen kommunistihallintojen rikosten tuomitseminen toteudu samoin kuin saksalaisten kymmeniä vuosia jatkunut natsien rikosten anteeksipyytely ja maksaminen. Ei ole kenenkään etu jäädä kommunistihallintojen rikosten poteroihin, vaan saada aikaan selvitykset ja sovinto ja toteuttaa myönteisesti kehittyvää yhteistyötä uudelta luottamuspohjalta ja win-win -periaatteella. + Veikko Saksi, kauppat. maisteri, päätoimittaja, ProKarelia Alustus Siitosten sukuseuran kokoontumisessa 19.08.2006 Hauholla

1 comment:

Ihmisoikeudet aidosti ilman pedofiilikulttien sairaita väitteitä ja vääriä uskontosuojia kunnioittamatta. Jeesus ei ollut pefofiili eikä sotarikollinen kuten Muhammed said...

-----------------------

Eurooppalainen ihmisoikeusnäkökulma aluepalautuksiimme vuosisatojenkin takaa

Katsokaa ihmisoikeuksien nimessä Ruotsin ja Ryssän asemaa kartasta 28.10.2006 päiväyksen kohdalta http://mielenosoitus.blogspot.com blogista

Hei huomaatteko:) Missä on Ruotsi, missä on Ryssä?

Oltiin puolustusliitto Naton jäseniä tai: Kansojen itsemääräämisoikeus ja ihmisoikeudet koskevat myös suomalaisia kansana ja Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta

Ei ole olemassa mitään erityistä "Venäjän oikeutta" rikkoa niitä stalinistisesti, ei aiemmin, eikä nykyhetkessä, hyväksyen alueellista miehitystämme Barentsinmeren maakaasu- ja öljykentillämme, Kalastajasaarennossa, Petsamossa, Sallassa, Kuusamossa, Paanajärvellä, Karjalassa, Laatokalla, eikä Suomenlahden saarillamme.

Kosovo-case Naton ja EU:n huoltomandaattina, kansainvälinen oikeus, sekä kansojen itsemääräämisoikeus unohtuu kun kyse suomalaisten oikeuksista suomalaisten historiallisilla ikimuistoisilla alueilla

Historiallisen Itä-Karjalan ja Inkerin "oikeus kuulua ns. Venäjään eli Moskovan ruhtinaskuntaan" lähempään tarkasteluun

Mikäli historiallisen Kuolan, Itä-Karjalan, Inkerin suomalaisalueiden tyhjennys alkuperäväestöstä ja saamelaisten, suomalaisten, vatjalaisten, inkeriläisten kansanmurha olisi tapahtunut 1990-luvulla, eikä 1920-luvulla ja sen jälkeen, niin ko. operaatioon oltaisiin tartuttu Naton ja EU:n toimin kuten Kosovossa, Bosnia-Hertzegovinassa.

Silvotussa tynkä-Suomessa on kummeksuttavan paljon suomalaisia, jotka hyväksyvät ja ymmärtävät miehittäjä-Ryssän entisiä ja nykyisiä sotarikoksia ihmisyyttä ja ihmisoikeuksia vastaan.
Jos ja kun joku tai jotkin suomalaiset oikeuksiamme pyrkivät säilyttämään ja niistä muistuttamaan, niin valtion rakkikoirat ja ns. "puolueeton media" ( lue: kotiryssäläisten KGB-/FSB-soluttama ) tarttuu oitis yksipuolisen leimauskampanjan elkein aiheeseen yrittäen saada poliittisen tässä tapauksessa Seppo Lehdon vastaiseen vainoon ja syrjintään mielivaltaisesti pääministeri Matti Vanhasen ja presidentti Tarja Halosen mukamas "Nettitörkyyn puuttumiseksi". Tässäkö Nelosen uutisten 29.9.2006 mukaiseti lepää uskottavasti ja luotettavasti valtiotamme johtavien pääasiallinen huoli? Ei siis ihmisoikeuksissa, eikä laittoman miehityksen lopettamisessa tmv:ssa?

Nelosen TV- ja nettiuutisten http://www.nelonen.fi/uutiset/arkisto_uutinen.asp?d=1135221975229 29.9.2006 mukainen

"Tamperelainen yksityishenkilö" Seppo Lehto http://www.kavkaz.fi Tampere

PS: Nelosen TV-uutisten mainostama Isänmaallinen Patrioottiradio näyttää nykyään toimivan Kiinan kansantasavallan suojissa: http://free.ipdz.com/patriootti/ kun länsimainen lehdistön- ja ilmaisunvapaus näyttää toimivan huonosti